Heh, näin ne ala- ja ylämäet vaihtelevat. Tämä päivä on ollut ihana. Sydän on ottanut rauhallisesti, mihinkään ei ole sen kummemmin koskenut, mikään ei ole ihmeemmin pelottanut.
Teimme miehen kanssa järkyttävän hyvää ruokaa (jauhelihatankoja, valkosipuliperunoita, mozzarellasalaattia) ja katsoimme hyvän leffan (Inception) tykiltä.
Koirat ovat hyväntuulisia ja vauva hymyilee kuin buddhapatsas.
Nasun valtakunassa kaikki hyvin siis.
Tuo Inception-leffahan liikkuu pitkälti unimaailmojen eri tasoilla, ja se koskettaa minua melkoisen läheltä. Olen itse aina kuulunut ihmisiin jotka osaavat vaikuttaa uniensa kulkuun Pystyn herättämään itseni unesta tarvittaessa ja ohjaamaan unen juonta. Uneni ovat hyvin monitasoisia mutta mielettömän realistisia (jos nyt ei lasketa sitä että lentelen unissani silloin tällöin) ja niissä esiintyvät ihmiset ovat lähes poikkeuksetta ihmisiä oikean elämäni varrelta. Lisäksi minulla on muutama "unipaikka", eli paikka, joka on olemassa vain unimaailmassani. Saattaa kulua vuosia niin, etten vieraile unissani "unipaikassa", ja yhtäkkiä se taas pompsahtaa uneeni. Ja silloinkin tiedostan, että olen ollut kyseisessä paikassa ennenkin. Unessa. Alitajunta on käsittämätön viidakko.
Muistan jo lapsena kun näin pelottavimpia unia joita tiesin, Mustakaapu-unia. Mikki Hiiren elämää seuranneet tietävät kuka ja mikä on Mustakaapu :). Noh, jos Mustakaapu jahtasi minua unessani liian pelottavan oloisesti, pysähdyin kesken juoksun, käännyin päin Mustakaapua ja ilmoitin tiedostavani tämän olevan vain unta, puristin tietyllä tavalla silmät kiinni unessani.. ja heräsin. Kerran kävi niin, että heräsin vain todetakseni että heräsin unessani. Olin siis nähnyt unta unen sisällä. Tiedostin pian etten ollut oikeasti hereillä, kun huoneeni seinästä puristautui esiin valtava mustekala. Muistan ajatelleeni että nyt tämä homma ei oikein toiminut, puristin silmiäni, ja nyt heräsin oikeasti. Olin tuolloin noin 5-vuotias.
Tulin muuten äsken koirien kanssa ulkoilemasta. Pakkasta oli reilusti ja poskia nipisteli, lumikinokset näyttivät käsittämättömän kauniilta ja minusta tuntui että elin ja hengitin oikeasti täysillä. Katsoin ikkunoista sisään ja näin kotini valot, kauniit tähtijouluvalot joita en raaski ottaa pois olohuoneen ikkunasta koska ne vain ovat niin ihanat. Tuli onnellinen olo. Olen järjettömän kiitollinen siitä tunteesta. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti