No en ole. Mutta monessa muussa paikassa kyllä. Viini ruuan kanssa on pitkään ollut yksi elämäni suurimmista nautinnoista, lasillinen hyvää viiniä pahan päivän jälkeen on kirkastanut maailmankuvaa kummasti. On ollut ihanaa kikkailla ja fiinistellä viinien kanssa, tutustua tuottajamaihin, rypälelajeihin, tuoksuihin ja makuihin.
Voin rehellisesti tunnustaa, että jo viinipullon avaamisen ääni on tehnyt minut onnelliseksi. Ja ei, en ole alkoholiongelmainen tissuttelija, minusta viini oikein käytettynä on todellinen elämänlaadun parantaja. Niinkuin oikeastaan kaikki muukin, joka tuoksuu, maistuu ja tuntuu..rakkaudelta.
Noh, nyt kai on aika luopua tästäkin elämän pienestä valonsäteestä. Sydämeni ei kestä alkoholia enää ollenkaan. Jo puolikas viinilasillinen saattaa provosoida käyntiin ilkeät lisälyönnit, jotka tällä hetkellä pelottavat minua aivan hervottomasti. Kun lisälyönnit alkavat, kaikki ympärilläni peittyy sumuun ja sumun sisällä olemme minä, lisälyönnit ja Herra Pelko, tuttu vieraani viime aikoina . Ja koska haluaisin pelon asuvan mahdollisimman kaukana minusta, minun on kai pakko uskoa, että viinilasilliseni on ainakin toistaiseksi juotu.
Viekää nyt vielä kinuskikakku, Fazerina-suklaa, tonnikala-sipuli-ananas-aurajuusto-valkosipulipizza, perunaleivokset, kreikkalainen salaatti, lakunaama-karkit, sinappisilakka, suppilovahverokeitto, tuorepuristettu appelsiinituoremehu, caesarsalaatti ravunpyrstöineen, tuoreet korvapuustit ja uudet perunat.. sitten voinkin lähteä vaikka kellariin kuihtumaan hissuksiin pois. Siinä menee aikaa. Minulla on vararavintoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti